Onko valokuvadokumentointi hyvää laadunhallintaa? Ei ole. Se on jälkitodisteluun varautumista.
Tarkoituksella provosoiva aloitus tarvitsee tarkennuksen. Tässä blogissa dokumentoinnilla tarkoitetaan työmaalla ja esivalmistuksessa tapahtuvaa rakennusvaiheiden ja rakenteiden valokuvausta eri tavoin. Dokumentoinnilla ei siis viitata esimerkiksi kokouspöytäkirjoihin, lisä- ja muutostyölistoihin, työmaapäiväkirjoihin tai muihin tärkeisiin sähköisiin paperidokumentteihin työmaalla.
Nyt itse asiaan.
Tilastoja minulla ei ole, mutta ilmankin niitä tietää, että työmailta otettujen valokuvien määrä on noussut räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. 2010 otettiin kuvia digikameralla ja koitettiin löytää sopiva hetki kuvien nimeämiselle ja arkistoinnille. Usein tämä jäi tekemättä. 2020 kuvia napsitaan täyttä häkää ja talteen jää suuret määrät tietoa siitä mitä missä ja milloin on tehty. Tähän ovat syynä kehittyneet puhelinkamerat, kypäräkamerat, 360-kamerat sekä erilaiset sovellukset, joissa käytetään kameraa. Lisäksi työmailta saadaan livekuvaa usean osapuolen tarpeisiin reaaliaikaisesti siten, että esimerkiksi työmaan yleiskatselmus voidaan toteuttaa etänä, tai tuotannon edistymistä voidaan seurata yleistasolla aikatauluihin verraten.
Vastuullinen toimija puolustaa itseään
Näiden lisäksi tietoisuus valokuvadokumentoinnin tärkeydestä ja arvokkuudesta on kasvanut. Moni tietää - ja kaikkien tulisi tietää, että yksi valokuva voi olla mittaamattoman arvokas yksittäiselle toimijalle, kun esimerkiksi todistellaan sitä, kenen vastuulla sattunut vesivahinko on. Oikeaan aikaan otettu valokuva voikin todistusvoimallaan ehkäistä turhan, arvoa tuottamattoman riitelyn osapuolten välillä. Tämä todistelu ei kuitenkaan tuota lisäarvoa itse rakennukselle, hankkeelle tai sen käyttäjille, vaan on enemmänkin osa vastuullisen toimijan itsepuolustus- ja varautumissuunnitelmaa. Kun tilaajat, pääurakoitsijat ja aliurakoitsijat riitelevät keskenään, kaikki häviävät. Vastuuta siirrellään, korjaustoimenpiteet viivästyvät ja asukas, eli loppuasiakas turhautuu ja pettyy. Rakennusalan maine saa osumaa. Osalla se näkyy kukkarossa enemmän kuin toisilla. Tätä tarkoitin jälkitodisteluun varautumisella jonka mainitsin blogin alussa.
Valokuvadokumentointi on myös loistava tapa tallentaa vaiheet, jotka peittyvät pintojen taakse. Ennen kuin valetaan tai levytetään, otetaan kuvat talteen mahdollisia tulevia tarpeita varten. Ennen kuvia perattiin tuntikausia, tai jopa päiviä, jos niitä jälkikäteen tarvittiin. Nyt oikeat kuvat, mikäli ne on otettu ja kohdistettu sijaintiinsa, löytyvät parissa minuutissa.
Miksi huolellinen valokuvadokumentointi ei ole yksinään laadun tae?
Mikä tässä sitten mättää? Miksi huolellinen valokuvadokumentointi ei ole yksinään laadun tae? Otetaan yksi liioiteltu rautalankaesimerkki.
Istut lentokoneessa, joka on valmistautumassa nousuun. Istut ikkunapaikalla siiven kohdalla. Huomaat siiven roikkuvan oudosti ja myös sen, että oma ikkunalasisi on rikki. Huudat paniikissa asiasta lentoemännälle, joka kuitenkin rauhoittelee:ei hätää, olemme dokumentoineet nuo kohdat.
Tajusitte varmaan pointin.
Pelkkä valokuvan ottaminen ei kerro kenellekään, mitä on kuvaa ottaessa tarkastettu, tai sitä, onko asiat hyvin vai huonosti. Se ei myöskään ohjaa kuvan ottajaa tarkastamaan tärkeitä asioita. Tuskin lentokoneenkaan tarkastukset vaihtelevat päivästä toiseen tai sen mukaan, mikä on kunkin tarkastajan fiilis tai tuntuma asiaan.
Lisäksi monet asiat vaativat fyysisen tarkastelun, kuten esimerkiksi sen, ovatko kaikki holvimuotin alapuolella olevat tönärit, eli holvituet kiristetty kunnolla. Tätä ei valokuva kerro.
On tosin huomioitava, että ahkeralla kuvaamisella voi olla välillinen vaikutus parempaan laaduntuottoon. Mikäli tekijä tahtoisi vähän oikaista tekemisissään, tieto siitä että työvaiheet on dokumentoitu, saattaa nostaa kynnystä mennä sieltä mistä aita on matalin.
Laadunhallintaan kuuluu olennaisena osana tarkastuslista, johon on koottu työkokonaisuuden kannalta tärkeät asiat. Mahdollisuuksien mukaan nämä asiat on koottu niin, että ne ovat tyyliltään enemmän kannakkeet on asennettu <400 mm välein, kuin kannakointi on toteutettu suunnitelmien mukaan, tai muuta yleispätevää. Tarkastuslistan tulee olla kohdekohtainen siinä määrin, että se ohjaa tarkastamaan niitä asioita, joita kyseessä olevassa kohteessa tulee tarkastaa. Kopioitu lista, jossa kohdat eivät liity kohteeseen mitenkään ovat valitettavasti arvottomia. Pelkkä ok ei myöskään aina riitä. Kun hyvin suunniteltu tarkastus tehdään oikea-aikaisesti kentällä ja sitä täydennetään hyvällä valokuvadokumentaatiolla, ollaan jo lähellä optimaalista suoritusta.
Laadunvarmistus on yhteistyötä
Tämän jälkeen seuraa yksi tärkeimmistä asioista, joka saattaa helposti unohtua digi- ja korona-aikana, kun kuvien ottaminen on helppoa ja turhia kontakteja pyritään välttämään.
Tarkastaminen kannattaa tehdä yhdessä tekijän kanssa tai ainakin viedä palaute eteenpäin. Muuten on vaarana, että toistetaan samaa virhettä seuraavissa alueissa tai lohkoissa ja korjataan lopulta sama toistuva virhe useassa paikassa. Vaikka korjaus menisikin mukisematta virheen tehneen aliurakoitsijan piikkiin, ei se tuota lisäarvoa kenellekään.
Laadunvarmistus on yhteistyötä. Kun ensimmäisen työkohteen tarkastuksessa tehdyt mahdolliset puutteet oikaistaan ja tekijää opastetaan siitä, mitä pitää muuttaa, todennäköisyys myöhemmille korjaustarpeille laskee. Ei kukaan tahdo tehdä samaa asiaa montaa kertaa ensin väärin ja sen jälkeen korjata perässä.
Huolellinen työvaiheiden tehtävän ohjaus ja laadunvarmistus vie työvaiheen alussa enemmän aikaa, kuin soitellen sotaan lähteminen. Kokonaisuudessa se kuitenkin säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Parempi ottaa tilanne alusta asti haltuun kuin juosta koko rakennusaika tulipalojen perässä tai korjata kalliilla virheitä vuosien päästä, kun ne olisi ollut helppo välttää tuotantovaiheessa.
Mikäli kiinnostuit kuulemaan lisää tai tahdot keskustella työmaan laadunvarmistuksesta, otathan yhteyttä 050 5700 934 tai oskar.smeds@congrid.fi.
Oskar Smeds
Rakennusinsinööri (AMK)
Congrid Oy
